Linkki-vinkki 3: Koulu – enemmän kuin oppimisen paikka

Kouluhyvinvoinnin merkitys

Koulunkäynnin merkitys nuorten hyvinvoinnille on suuri sekä ajallisista että sosiaalisista syistä. Nuoret viettävät ison osan arkipäivästään koulussa ja heillä on luontainen taipumus määritellä itsensä suhteessa ympäröiviin ihmisiin. Kouluhyvinvointia arvioitaessa tärkeimpänä on oppilaan oma näkemys koulunkäynnin sujumisesta. Tutkimuksissa on löydetty sellaisia tekijöitä, jotka kytkeytyvät tähän yksilölliseen arvioon. Fyysisinä tekijöinä kouluhyvinvointiin liittyvät koulun koettu turvallisuus ja ympäristötekijät. Rakenteelliset tekijät tarkoittavat mm. koulun sääntöjä, tapoja ja arvoja. Oppilaaseen ja perheeseen kiinnittyviä tekijöitä ovat oppilaan koulumenestys, oppilaan vireystila ja vanhempien tuki. Merkittävimmin kouluhyvinvointi riippuu kuitenkin sosiaalisista tekijöistä eli koulun vuorovaikutussuhteista ja kokemuksista kuulua osaksi koulua.

Tutkimusten mukaan kouluhyvinvointi vaikuttaa vahvasti nuorten yleiseen elämäntyytyväisyyteen, asenteisiin ja käyttäytymiseen sekä mielenterveyteen. Koulussa viihtyvillä nuorilla on parempi itsetunto, he ovat myönteisemmässä vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja heillä on tavoitteita elämälle useammin kuin niillä, jotka eivät ole tyytyväisiä koulussa ja koulunkäyntiinsä. Koulussa viihtyminen vähentää myös riskiä ahdistua ja masentua. Kouluhyvinvointi vaikuttaa siis suoraan ja välillisesti sekä nuorten henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Kouluhyvinvointi on keskeinen tekijä oppivelvollisuuden suorittamisessa, mutta se on tärkeä myös peruskoulun jälkeen toisen asteen opiskelussa. Puutteet kouluhyvinvoinnissa vaikuttavat tutkimusten mukaan opintojen keskeyttämiseen, millä on merkittäviä sekä yksilöllisiä että yhteiskunnallisia seurauksia.

Koulukulttuurin rakennuspalikat

Toisessa Linkki-vinkissä tarkasteltiin mm. vanhemmuustyylejä. Vastaavat neljä tyyliä on tunnistettu myös koulun kulttuureista. Kun vanhemmuuden kasvatustyylejä on kuvattu lämmön ja rajojen kautta, on tutkimuksissa koulukulttuurin osalta muuttuviksi tekijöiksi nähty tuki ja rakenteet. Välinpitämättömässä koulukulttuurissa on sekä vähän tukea että vähän rakenteita. Ankarassa koulukulttuurissa esiintyy vähän tukea, mutta rakenteet ovat vahvat. Sallivassa koulukulttuurissa on puolestaan vahva tuki, mutta heikot rakenteet. Sen sijaan ohjaavassa koulukulttuurissa on sekä paljoin tukea että vahvat rakenteet.

Tutkimusten mukaan koulusta saatavan tuen ja siellä vallitsevien rakenteiden ja toimintatapojen toimivuutta tulisi tarkastella aina suhteessa toisiinsa. Yksilötasolla koulukulttuuri vaikuttaa sekä oppilaan koulumenestykseen että hänen käyttäytymiseensä. Toimivalla ja ohjaavalla koulukulttuurilla voidaan tutkimusten mukaan vähentää nuorten riskiä mielialavaikeuksiin, kiusaamiseen, väkivaltaisuuteen ja päihteidenkäyttöön. Koulun kulttuuri ei ole kuitenkaan koulun pysyvä ominaisuus, vaan se voi vaihdella esimerkiksi koululuokittain. Näin ollen tutkimusten mukaan jokaisella koulussa työskentelevällä on mahdollisuus vaikuttaa siihen koulun kulttuuriin, jossa itse on osallisena.

Koulun ihmissuhteet

Koulun ilmapiiri on monimutkainen rakennelma, joka muodostuu opettajien keskinäisestä vuorovaikutuksesta, opettajien ja oppilashuollon vuorovaikutuksesta, oppilashuollon sisäisestä yhteistyöstä, koulun johtajan vuorovaikutuksesta koulun muun väen kanssa, oppilaiden suhteista kaikkien koululla työskentelevien kanssa sekä oppilaiden välisistä suhteista. Kouluhyvinvointiin näistä ihmissuhteista merkittävimmin vaikuttaa nuorten keskinäiset vuorovaikutussuhteet ja yhteydet opettajiin.

Ikätovereiden tuella on tutkimusten mukaan vahva yhteys koulutyytyväisyyteen, itsetuntoon ja henkiseen hyvinvointiin. Opettajan tuella taas on nähty tutkimuksissa suora myönteinen muutosyhteys mm. oppilaan kohonneeseen mielialaan, minäpystyvyyteen sekä koulumenestykseen. Oppilaiden ja opettajien väliseen yhteyteen on tunnistettu liittyvän kaksi ihmissuhdetekijää. Vuorovaikutus opetuksellisena ihmissuhteena merkitsee opettajan keinoja huolehtia luokkatyöskentelystä ja kannustaa oppimisessa. Vuorovaikutus opettajaan inhimillisenä ihmissuhteena sen sijaan sisältää toistensa tuntemisen, kunnioituksen ja ymmärtämyksen. Hyvä opettajasuhde ei siis riipu pelkästään opettajan suoriutumisesta, vaan nuoren toiminta ja vanhempien tuki vaikuttaa siihen myös omalta osaltaan.

Kouluun kuuluminen

Ihmissuhteiden lisäksi toinen merkittävimmistä kouluhyvinvoinnin tekijöistä on kokemus kouluun kuulumisesta. Yksittäisten ihmissuhteiden sijasta kyse on oppilaan kokemasta kuuluvuuden tunteesta koulun sosiaalisiin suhteisiin ja sen osana olemisesta ilman sosiaalista painetta. Kokemus kuuluvuudesta on yhdistetty tutkimuksissa mielialavaikeuksien vähentymiseen, eristäytymisen ennaltaehkäisyyn ja vähentyneisiin käytöshäiriöihin. Kouluun kuulumisella ja mielialalla on kaksisuuntainen vaikutus. Parhaimmillaan syntyy positiivinen kehä, jossa kokemus kouluun kuulumisesta lisää myönteisyyttä, mikä vahvistaa kouluun kuulumisen tunnetta, mikä jälleen edistää myönteistä mielialaa ja niin edelleen.

Kokemus kouluun kuulumisesta liittyy henkisen hyvinvoinnin lisäksi kouluun ja opiskeluun sitoutumiseen. Tämä on yhteydessä parempiin oppimistuloksiin, opiskelumotivaatioon ja oppimistavoitteisiin. Kokemus kouluun kuulumisesta on siis keskeinen myös koulun perustehtävän eli opetuksen kannalta. Tutkimusten mukaan ideaali koulu vastaa oppilaan psykologisiin perustarpeisiin eli kokemus kouluun kuulumisesta ja yhteydestä mahdollistaa samaan aikaan oppilaan itsenäisyyden ja minäpystyvyyden. Näin ollen kouluun kuulumisen kokemus on merkittävä tekijä nuorten kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille myös vapaa-ajalla.

Kouluhyvinvoinnin haasteet

Koulupoissaoloihin liittyvät ongelmat ovat melko yleisiä, sillä kansainvälisten tutkimusten perusteella ne ovat ongelma 5-10 prosentille oppilaista. Ongelmallisten koulupoissaolojen taustalla on usein joko perhetilanne tai kouluympäristö. Ongelmallisuutta ei määrittele vanhempien lupa tai poissaolojen luvattomuus, vaan niiden kielteisten vaikutusten ulottuminen oppimisen lisäksi sosiaaliseen toimintakykyyn. Koulupoissaolot jaetaan lintsaukseen ja koulukieltäytymiseen. Toisaalta ne eivät sulje toisiaan pois, vaan ne voivat olla yhtä aikaa oppilaan poissaolojen syynä. Lintsaamiseen liittyy usein koulumotivaation puute, kun taas koulukieltäytyminen perustuu ennemminkin mielenterveyteen kuten ahdistukseen ja masennukseen. Samoja syitä voi olla taustalla myös niillä oppilailla, jotka käyvät koulussa säännöllisesti, mutta joilla kouluun lähtemisessä tai koulussa pysymisessä on huomattavia vaikeuksia.

Nuoren kouluarkea ja hyvinvointia voi varjostaa kiusaaminen. Kansainvälisten tutkimusten mukaan kiusaamista kokee noin 5-20 prosenttia tarkemman osuuden riippuessa kouluasteesta ja kiusaamisen toistuvuudesta. Yleisimmät kiusaamistyypit ovat nimittely, naljailu, uhkailu, huhujen levittely, tavaroiden ottaminen ja ryhmästä pois sulkeminen. Tutkimusten mukaan poikien kiusaaminen on useammin suoraa kuten uhkailua ja tavaroiden ottamista ja tyttöjen epäsuoraa kuten naljailua ja juoruilua. Kyselyissä sekä kiusaajat että kiusatut vastaavat voivansa huonosti, ja kaikkein huonoimmin voivia ovat samaan aikaan sekä kiusaajan että kiusatun roolissa olevat nuoret. Kiusaamisen ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen tukisi siis sekä kiusattujen että kiusaajien hyvinvointia. Tutkimusten mukaan tyypillisin syy puuttumatta jäämiseen on aikuisten arvio toiminnan kuulumisesta ikätovereiden normaaliin vuorovaikutukseen, joten keskeistä olisi tehostaa kiusaamisen tunnistamista. Kiusaamiseen liittyy hyvinvoinnin lisäksi usein alisuoriutuminen, joten se on koulupoissaolojen tavoin sosiaalisen hyvinvoinnin lisäksi uhka myös oppimiselle.

Mistä tukea kouluhyvinvointiin?

Tutkimusten mukaan tuki sekä koulusta että kotoa on vaikuttava tekijä oppilaiden kouluhyvinvoinnille, ja sitä tulisikin edistää sekä perheiden, kouluhenkilökunnan että yhteiskunnan taholta. Yhteiskunnalliset resurssit ovat tärkeä edellytys kouluhyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta jokainen koulun työntekijä, vanhempi ja oppilas voi myös omalta osaltaan vaikuttaa asiaan. Tutkimusten mukaan koulun vuorovaikutussuhteisiin panostaminen olisi parasta ennaltaehkäisyä nuorten mielenterveysongelmille.

Kussakin koulussa koulunkäynnin hankaluuksissa auttaa oppilashuolto. Oppilashuoltoryhmään kuuluvat esimerkiksi rehtorit, erityisopettajat, oppilaanohjaajat, koulupsykologit, koulukuraattorit ja terveydenhoitajat. Osassa kouluista on mahdollisuus saada tukea myös koulujen psykiatrisilta sairaanhoitajilta. Esimerkiksi Turussa psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle voi päästä kouluterveydenhoitajan lähetteellä.

Hdl:n Vamos Turusta voivat peruskoulun keskeyttäneet tai opintojen ulkopuolelle jääneet 16 vuotta täyttäneet saada tukea. SPR:n Turun Nuorten Turvatalo tarjoaa keskusteluapua ja tukea esimerkiksi koulunkäyntiä haittaavien uni- ja vuorokausirytmien korjaamiseen. Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n Linkki-toiminta tukee 10-18 -vuotiaita varsinaissuomalaisia erilaisissa murrosikään liittyvissä kysymyksissä, ja esimerkiksi vanhemmat voivat pyytää apua tukeakseen entistä paremmin nuorensa koulunkäyntiä. Kouluhyvinvointia tuetaan yhteistyössä koulujen kanssa myös FiiliXissä-tunnetaitoryhmillä ja RennoX-hyvinvointiryhmillä. Lisäksi Turun NMKY tekee kouluyhteistyötä mm. KouluSopu- ja Katusovittelu -hankkeissa.

Tietoa ja tukea löytyy myös internetistä. Keväällä 2019 Yle listasi koulupoissaoloja koskevat 11 vinkkiä vanhemmille. MLL:n sivuilta löytyy tietoa ja tukea esimerkiksi yläkouluun siirryttäessä, yläkouluikäisten vanhemmille ja koulunkäyntiin liittyvän huolen tunnistamiseksi. Myös opettajille on kirjoitettu opas haastavasta koulunkäynnistä.

Haluatko jakaa tietoa muista koulunkäynnin tukemiseen tarkoitetuista palveluista? Voit vinkata sähköpostilla osoitteeseen tiina.lamminen@vslj.fi.

LÄHTEET

García-Moya, Irene & Brooks, Fiona & Moreno, Carmen (2019) Humanizing and Conducive to Learning: an Adolescent Students´Perspective on the Central Attributes of Positive Relationships with Teachers. European Journal of Psychology of Education, Feb 2019, 1-20.

Hussain, Shabad & Domingue, Benjamin & LaFromboise, Teresa & Ruedas-Gracia, Nidia (2018) Conceptualizing School Belongingness in Native Youth: Factor Analysis of the Psychological Sense of School Membership Scale. American Indian and Alaska native mental health research 25(3), 26-51.

Knollmann, Martin & Reissner, Volker & Hebebrand, Johannes (2019) Towards a Comprehensive Assessment of School Absenteeism: Development and Initial Validation of the Inventory of School Attendance Problems. European Child & Adolescent Psychiatry, march 2019, Volume 28, Issue 3, 399-414.

Lau, Claudia & Wong Mitchell & Dudovitz, Rebecca (2018) School Disciplinary Style and Adolescent Health. Journal of Adolescent Health, Volume 62, Issue 2, 136-142.

Saleh, Mohammad & Shaheen, Abeer & Nassar, Omayyah & Arabiat, Diana (2019) Predictors of School Satisfaction Among Adolescents in Jordan: a Cross-sectional Study Exploring the Role of School-related Variables and Student Demographics. Journal of Multidisciplinary Healthcare, Volume 12, 621-631.

Silva-Rocha, Naïr & Soares, Sara & Brochado, Sandra & Fraga, Sílvia (2019) Bullying Involvement, Family Background, and Well-being Feelings among Adolescents. Journal of Public Health: From Theory to Practice, 1-9.

Tong, Lina & Reynolds, Katherine & Lee, Eunro & Liu, Yangyang (2019) School Relational Climate, Social Identity, and Student Well-Being: New Evidence from China on Student Depression and Stress Levels. School Mental Health, Volume 11, Issue 3, 509-521.

Julkaistu: 15.10.2019