Roolimalleilla on väliä!

Vanhempana olet kaikkein eniten roolimalli: mallioppimisen ydinmalli, vanhemman malli, kasvattajan malli, naisen ja miehen malli, isovanhemman malli, työntekijän malli sekä asennemalli. Olet oman elämäsi mallintaja lapsillesi tai oppilaillesi, valmennettavillesi tai lapsenlapsillesi.

Kaikki oppiminenhan perustuu ja pohjautuu mallioppimiseen – on ihan sama, oletko visuaalinen tai kinesteettinen oppija, mallista opit joka tapauksessa. Muistiin saattaa piirtyä jo vastasyntyneen kielitemppu (jossa näytettyäsi kieltä, tämä aivan pieni, vasta maailmaan saapunut toistaa tämän) tai se, kun viisivuotias käyttää samoja sanontoja (”On se nyt yks saatana!”) kuin vanhempansa tai isosisaruksensa.

Roolimallina olet valtavassa vastuussa. Vastuussa nuorista ja vastuussa siitä, miten toimit itse. Joka käänteessä pitää muistaa olla aikuinen, että hei, ota kiva ilme ja näytä mallia, nyt ei kiukutella. Jätä suosiolla viikolla karkit ostamatta ja viinilasit juomatta, siivoa kuuliaisesti omat jälkesi ja tarjoudu auttamaan toisia. Älä räplää puhelintasi ainakaan rippikirkossa tai isoäidin syntymäpäivillä, äläkä vaan ota viimeistä palaa sitä hitsin hyvää (mutta niin mahdottoman pientä!) pakastemutakakkua. Suosittelen myös vakavasti miettimään käytännettä, jossa syöt kalaa kerran viikossa, otat D-vitamiinit aamuisin ja vältät terveysuhkia, kuten nikotiinia, alkoholia, pakokaasuja ja sinilevää, etkä sano valittuja sanoja sille parkkiruutunaapurille, jonka lähtö ruudusta kestää u s k o m a t t o m a n kauan. Nyt opetetaan lapsia ja nuoria olemaan ja käyttäytymään!

Ennen kaikkea ammattilaisena muistuttaisin, että muista nämä kolme:

1. Nuoret ovat pääasiassa hyvin käyttäytyviä – kotona he näyttävät kyntensä.
2. Nuorissa on tulevaisuus ja toivo (vaikka he joskus tupakaksi laittaisivatkin).
3. Nuorista kasvaa aikuisia, ihan kunnollisia aikuisia, vaikkeivat ne koskaan avaisi läksykirjojaan kasiluokalla. Tai ysillä. Tai lukiossa. Kyllä ne kasvaa ja oppii. Ja saavat työpaikan (se tuli kuitenkin heti huolenaiheena tässä kohtaa mieleen).

Muista myös, että jokainen roolimalli on tärkeä ja jokaisessa roolimallissa on jotain opittavaa. Joskus roolimalli voi toimia myös päinvastoin, tukea nuorta olemaan tekemättä jotain, joka hänen silmissään on liian lapsellista, typerää, noloa. Ihan ”separitouhua”.  Pääasia, että nuorella on ympärillään täysikasvuisia roolimalleja, sellaisia lähellä olevia aikuisia, joiden kautta saa ohjeen siihen, kuinka tässä pitäisi olla tai olla olematta. Ja sitten vielä yksi juttu: näytämme me sitten minkälaista mallia tahansa, on se nuoresta vähintäänkin pelottavaa. Kuinka aikuisuus voisi muuta edes olla?

Oot just ihana malli,

Minna

Ps. Sinä olet parhaasi tehnyt ja murrosiän metsiköissä vierellä tarponut. On ollut pakko. Se on oikeasti viimeisen mutakakkusiivun arvoinen suoritus.

Minna Salakari on iloinen ja luova elämän maistelija, kunnianhimoinen ja suurisydäminen terveydenhuollon opettaja ja tutkija, kolmen lapsen äiti sekä Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen nuorten terveyttä edistävän NIKO-projektin projektipäällikkö.